Purkitettua motivaatiota, onko sitä. Pari lavaa kyseistä mikstuuraa olisi enemmänkin kuin tervetullut. Päivittäisestä työstä tuntuu tulevan vain äkäiseksi, tosin tämä lieneekin sitten koko homman pohjimmainen tarkoitus. Vielä kun palkkakuitteja katsellessa ja TESejä vertaillessa huomaa olevansa jossakin perunan tasolla palkkauksen suhteen niin se vähäinenkin mielenkiinto piiloutuu katseilta.

Talvikin yrittää vähän pyristellä ja tarjota niitä kahta asiaa mitä vihaan, negatiivisiä lämpöasteita ja lunta. Nyt vielä kun Vattenfall tuntuu liittyneen VRn linjoille ja sähköt pätkivät aina kun ulkona sataa lunta, tuulee, on pimeää, ei sada lunta, tai aurinko paiskaa niin ei talvea voi kuin vihata.

Nyt on kyllä jo maailmankirjat sekaisin. Vuorokausirytmi on ihan sekaisin, sillä tämä kirjoitus muotoutuu aamukahvin sijaan iltapäivästä. Ihmeellistä työntekoa, kun ei ehdi edes pääkoppaa hoitaa tuulettamalla. Pitäisi varmaan kohta lähteä kaupan kautta kotiin kehittelemään jotain ravinnoksi kelpaavaa. Suurin ongelma tässäkin yhtälössä on se, ettei ole minkäänlaista ajatusta mitä ruoaksi väsäisi. Jotain trendikästä karppimurkinaa voisi kokeilla, sillä lihahan voissa/pekonissa paistettuna on aina maistuva vaihtoehto.

Ihmettelen kyllä, miten tuosta "karppauksesta" on noussut noin suuri haloo. Järjellä ajateltunahan kyseinen ruokavalio käyttää vain sitä materiaalia mitä ihmisen voisi kuvitella käyttävän. Lihaa! Eikai kukaan ihmistä kasvissyöjäksi tosisaan voi väittää? Ruokakeskustelu on kyllä lähtenyt lapasesta pahemman kerran, ja sitä voisi verrata uskontokeskusteluun. Jokainen puolustaa omaa näkökantaansa ja muiden "uskontokuntien" edustajat palavat helvetintulessa.

Mutta jooh, kai tässä nyt on tarpeeksi hätävaravuodatukseksi...

Odotukset tälle viikkoa ovat korkealla, viime viikolla sykittiin että homma saataisiin toimimaan tällä viikolla. Odotuksissa tosin on vihaisia soittajia ja ääretön määrä valitusta. Puhelimeenkin pitäisi jo työajan puitteissa vastata, mutta jostain syystä se on vielä pysynyt hiljaa. Onkohan tuosta loppunut akku?  Eipä tuolla toisaalta niin väliä, jos jotakuta kiinnostaa avautuminen niin onneksi voi aina tarjota johtajan numeroa. Sitä vartenhan johtajat on. Vielä kun komraadi ilmestyisi töihin, niin pääsisi lähtemään töihinkin.

Sitä odotellessa, kahvia.

Ruumiillinen heikkous tuntuu poistuneen vaikka vielä eilen nukkumaan mennessä tuntui siltä, ettei aamulla tulla pääsemään sängystä ylös. Herätys itsessään oli vielä helppo, sillä voitin herätyskellon heräämiskilpailussa useammalla minuutilla. Siinä ympäri asuntoa käppäillessä pukemisen yhteydessä huomasin kalenterista asian jonka olin jo monta kertaa aiemmin tällä viikolla kuullut, mutta nyt vasta tajusin asian konkreettisesti. Huomenna on loppiainen! Hemmetti, ei tarvitsekaan lähteä aamulla töihin! Tätä ei enää voi pilata edes se, että ulkona sataa taas sitä valkoista massaa jota - ah - niin suuresti halveksun, kun sitä on maassa yli pari senttiä. Vapaapäivä voittaa aina viisi senttiä lisää lunta. Varaperjantai!

Työpäiväkin menee tänään mukavasti auton ratissa ympäri maakuntaa tärkeänä pärräillessä, joten ei voi valittaa. Jos tästä päivästä vielä selvitään hengissä, niin illalla lupaan palkita itseni jollakin mainiolla skottiviskillä. Samalla voinkin sitten pohtia sitä, miksi tämä tekstin tuottaminen aamuisin vähentää kiukkuisuutta tuin tallenna ja julkaise-napin painamisen jälkeen. Näen tämän vaikutuksen kiehtovana esimerkkinä siitä, että hyvinkin tyhjänpäiväisten asioiden kertominen hyvinkin epäjohdonmukaisella tavalla edes jollekin (ja samalla ei kenellekään) tuntuu auttavan jollakin tasolla pään sisäisten demonien kanssa tapahtuvaa jokapäiväistä taistelua. Sitä en vielä ole saanut selville, kumpaa puoliskoa tämä tukee...

Eilinen menikin yllättävän tehokkaasti mahdottoman tehtävän parissa. Niin hullulta kuin näin jälkeenpäin asia tuntuukin, niin vaikuttaa siltä että viimeisenä aloitettu työvaihe onkin valmiina ennen niitä työvaiheita joiden piti olla (muiden toimesta) tehtynä ennen meidän työpanoksen aloittamista. Kerrankin voi olla ylpeä itsestään, vielä kun sen kuulisi muiltakin kuin itseltään. Työpäivä sujui kyllä vauhdilla, mutta iltapäivää kohti valuttaessa alkoi huomaamaan vähitellen sen, ettei tätä ruhoa ole tarkoitettu fyysiseen ponnisteluun. Puoli tonnia erinäköistä atk-romua siirreltävänä ympäri kolmikerroksista taloa, ja tietenkin portaita pitkin. Vielä tänäkin aamuna olen havaitsevinani pientä kolotusta jaloissa ja selän seudulla... mutta tämän kanssa pystyy kyllä vielä elämään.

Motivaation poikanenkin yrittää kurkata jostain kulman takaa, liekkö tuo joku oire kerrankin onnistuneesta työpäivästä. Tai sitten se johtuu siitä pizzasta jonka eilen vahingossa tuhosin ruokatunnilla. Hyvä ruoka, parempi mieli-ideologian mukaan. Vielä kun aamun uutisia selaillessa näyttääkin nyt siltä, ettei tarvitse edes välttämättä ihmetellä kotona taas pimeyttä - sillä keltapäivälehtien uutisten mukaan uusintakierros myrskyrintamasta olisi tällä erää jäämässä merelle. Tosin, eipä nykypäivän pekkapoudat(tm) ole onnistuneet kovin hyvin tänä talvena säätä arvailemaan muutenkaan. Pitihän jouluna olla metri lunta ja sata astetta pakkasta. Tämä siirtyi, ja edellinen piti tapahtua heti joulun jälkeen. Noh, eipä vielä uuden vuoden jälkeenkään ole moisia näkynyt.

Jotakin tästä aamusta vielä puuttuu... kaffetta hakemaan!