Eilinen menikin yllättävän tehokkaasti mahdottoman tehtävän parissa. Niin hullulta kuin näin jälkeenpäin asia tuntuukin, niin vaikuttaa siltä että viimeisenä aloitettu työvaihe onkin valmiina ennen niitä työvaiheita joiden piti olla (muiden toimesta) tehtynä ennen meidän työpanoksen aloittamista. Kerrankin voi olla ylpeä itsestään, vielä kun sen kuulisi muiltakin kuin itseltään. Työpäivä sujui kyllä vauhdilla, mutta iltapäivää kohti valuttaessa alkoi huomaamaan vähitellen sen, ettei tätä ruhoa ole tarkoitettu fyysiseen ponnisteluun. Puoli tonnia erinäköistä atk-romua siirreltävänä ympäri kolmikerroksista taloa, ja tietenkin portaita pitkin. Vielä tänäkin aamuna olen havaitsevinani pientä kolotusta jaloissa ja selän seudulla... mutta tämän kanssa pystyy kyllä vielä elämään.

Motivaation poikanenkin yrittää kurkata jostain kulman takaa, liekkö tuo joku oire kerrankin onnistuneesta työpäivästä. Tai sitten se johtuu siitä pizzasta jonka eilen vahingossa tuhosin ruokatunnilla. Hyvä ruoka, parempi mieli-ideologian mukaan. Vielä kun aamun uutisia selaillessa näyttääkin nyt siltä, ettei tarvitse edes välttämättä ihmetellä kotona taas pimeyttä - sillä keltapäivälehtien uutisten mukaan uusintakierros myrskyrintamasta olisi tällä erää jäämässä merelle. Tosin, eipä nykypäivän pekkapoudat(tm) ole onnistuneet kovin hyvin tänä talvena säätä arvailemaan muutenkaan. Pitihän jouluna olla metri lunta ja sata astetta pakkasta. Tämä siirtyi, ja edellinen piti tapahtua heti joulun jälkeen. Noh, eipä vielä uuden vuoden jälkeenkään ole moisia näkynyt.

Jotakin tästä aamusta vielä puuttuu... kaffetta hakemaan!